KILVOITTELUA

Ihmisen elämä on kilvoittelua. Eikö näin sanota sanassakin? Olen kuullut tämän uskovaisilta ihmisiltä, joihin en katso itse kuuluvani. Tähän kilvoitteluun minä kuitenkin uskon, tai ainakin olen jotenkin alistunut.

Kilvoittelu alkaa jo pienestä. Heti kun lapsi alkaa kehittyä kohti ihmisyyttä, vanhemmat komentavat tätä, kuin älytöntä olentoa. Tietenkin pieni lapsi onkin suhteellisen tajuton, koska ei älyä näitä aikuisten vouhotuksia. Lapsi elää enempi vaistoillaan, takertuen elämään takiaisen sitkeydellä. Lapsen kasvaessa hänelle asetetaan jatkuvasti lisääntyviä vaatimuksia.

Ihmiset eivät kaikki ole samanlaisia. Emme ole kaikki yhtä lahjakkaita, ainakaan joka alueilla. Onneksi olemme erilaisia. Joudumme opiskelemaan muutenkin, kuin pelkästään elämän koulussa. Lapset aloittavat päivähoidossa, jos vaikka kuinka nuorena. Tämän jälkeen esikoulu, jota seuraa ala-aste. Silloin alkaakin tosi rumba.

Aletaan karsia jyviä akanoista. Mikäli lapsella sattuu syystä tai toisesta olemaan Jukolan Jussin taipumukset omaksua uusia teoreettisia asioita, niin on ongelmia tiedossa. Mikäli rasitteena ovat vielä tyhmän ylpeät vanhemmat, jotka vaativat lapsiltaan mahdottomia, voi alullaan oleva ihmisen elämä olla pilalla. Nykyaikana ei osata arvostaa käden taitoja, eikä ruumiillista työtä. Monesti katsotaan nuoren epäonnistuneeksi, jos hän valitsee ammattikoulun ja aikoo sijoittua työmarkkinoille tätä kautta.

Ei silti, ei ole mitään takuita siitäkään vaikka on yliopisto ja korkeakoulututkintoja, että saa töitä. Ihmisellä on jatkuvasti valintoja, joissa voi joutua katkerastikin pettymään. Valintoja joutuu tekemään kavereissa, harrastuksissa, ammatissa ja asuinpaikassa. Tämä alussa mainittu kilvoittelu viittasi jo hiukan uskontoon, joka myös on monelle tärkeä elämän valinta. Nämä kaikki edellä kuvatut valinnat joutuu jokainen ihminen tekemään jossain vaiheessa elämässään.

Perheen perustaminen on ihmisen tärkeimpiä valintoja, joita hän tekee elämänsä aikana. Silloin tulee myös yhteisen asunnon suunnittelu. Onko se oma, vai vuokra-asunto. Onko tuleva koti omakoti, rivitalo, kerrostalo vai maatila. Eri mahdollisuuksia on paljon. Missä koti sijaitsee? Muutetaanko kenties uudelle paikkakunnalle, tai peräti ulkomaille? Joudutaan kenties ostamaan autoja ja muita kulutushyödykkeitä. Velkaannutaanko näitä elämän valintoja tehdessä tarpeettomasti, yrittäessämme pysyä ulospäin yhtä varakkaina, kuin muut ympäristössä olevat.

Onko parisuhde, hetero vai homo? Hankitaanko lapsia ollenkaan? Suunnitellaan perheen koko tarkkaan, paljonko lapsia hankitaan. Mitenkä parin sukulaiset vaikuttavat eri valintoihin, entä muu ympäristö? Perheen kasvaessa lasten tullessa perheeseen, tulevat esille omien lasten kasvatus ja tästä aiheutuvat ristiriidat. Tämä aika on tuonut lisäksi vapaamman seksin, joka on tuonut avoliitot ja yleisen seksuaalisen moraalin löystymisen. Lisääntyvät avioerot ja uusperheet tuovat lisää riitoja ja ongelmia lasten kasvatuksessa. Ei ole eron jälkeen helppo löytää yhteisiä linjoja lasten hoidossa. Ei ole hyvä, jos lasten kasvatuksessa toinen neuvoo toista ja toinen toista. Pieni ihminen kärsii, eikä aina ymmärrä, miksi isä ja äiti eivät hoida heitä yhdessä. Ei tahdo selittelyt auttaa. Lapsi, ei edes nuori ihminen ymmärrä tai käsitä, että he eivät ole tärkeitä vanhemmilleen, minkä takia kannattaa yhdessä yrittää pitää perhe koossa.

Lisäksi kun mukaan tulevat vielä alkoholi ja huumeet niin elämä on pelkkää katastrofia. Ei ole ihme, että monilla nuorilla ihmisillä on mielenterveys ongelmia, jotka näkyvät tietenkin osittain myöhemmin vanhemmalla iällä. Puhutaan sosiaalisesta ympäristöstä, se tosiaan on tässä elämän kilvoittelussa tarpeen. Jotenkin tuntuu, että vanhan aikainen ydinperhe ja kyläyhteisö ovat unohtuneet kokonaan. Olisiko yhteiskunnan aika vetää kelloa hiukan taaksepäin vaatia kansalaisiltaan korkeampaa moraalia ja vastuuta itsestään.

Elämä jatkuu ja ihminen vanhenee. Lapset kasvavat ja aikuistuvat. Lasten vanhemmista tulee isovanhempia. Jatkuuko vastuu jälkeläisistä edelleen, vai jätetäänkö kasvatusvelvollisuus yhteiskunnalle. Joutuvatko lasten lapset enenevässä määrin turvautumaan isovanhempiin, joilla voi olla omat huolensa ja murheensa. Tuntuu, että eläkkeelle pääseminen on todellisuutta entistä iäkkäämpänä, mikäli sinne asti selviää hengissä. Ihmisen ikääntyessä erilaiset terveydelliset vaivat lisääntyvät. Sosiaalisissa kanssakäymisissä tulee uusia puheenaiheita, joissa terveys on vanhemmilla ihmisillä hyvin esillä. Ihmisellä riittää näitä erilaisia kilvoittelun aiheita kehdosta hautaan asti, mutta eletäänpä silti ihmisiksi.

MYÖHÄSSÄ

Kalle oli iso mies, iso ja hidas. Eihän kaksimetrinen mies ihan ketterä voi ollakaan, etenkin kun painokin on passelisti rapiat 150 kiloa. Lisäksi hänelle oli perintönä siunaantunut vanhemmilta peritty sukunimi Iso-Kanki. Niinpä hänet tunnettiinkin kaveripiireissä Iso-Kankeena, tai vain kankeena. Lisäksi Kalle oli patalaiska ukon köriläs. Siinä oli Kaisalla tekemistä, että sai ukkonsa liikkeelle, johonkin työltä kuulostavaan asiaan liikahtamaan. Kaisa oli siis Kallen akka ja tomera akka olikin, vaikka pieni kooltaan olikin. Kait ne vastakohdat toisiaan täydentää. Oli heillä kuusi lasta, oli se Kalle sen verran tokkeutunut, vaikka, siitäkin oli kylällä huhuja, että naapurin isäntä olisi vähän Kallea tässä lasten touhuamisessa avittanut. Mutta, ainahan niitä kylällä juttuja riittää. Luonteeltaan Kalle oli ystävällinen ja lupsakka mies. Mielellään enempi kuunteli toisten juttuja, toisten miesten, jotka pitivät itseään viisaina. Näitäkin, näitä viisaita täällä maailmassa riittää. Joskus Kalle sanoi möreällä äänellään lyhyen kommentin. Yleensä tämä kommentti oli sen verran tanakkaa tekoa, että pisti nämä viisaina itseään pitävät hiljaiseksi. Ainakin vähäksi aikaa.

Yleensä Kalle oli raitis, ei käyttänyt alkoholia, kun Kaisa ei siitä pitänyt. Kalle oli hoksinut vuosien saatossa, että oli helpompi olla Kaisalle mieliksi. Siitä oli perheellisellä miehellä paljon luontaisia etuja, koska näitä etuja ei kavennettu. Joskus oli tapahtunut Kallelle, että kotona oli loppunut valmiin ruuan jakelu ja jopa sängyssä nukkuminen, saatikka, että olisi päässyt ihan Kaisan viereen. Kuitenkin ihminen on erehtyväinen, kuten Kallekin. Joskus teki mieli aukaista viinapullon korkki ja ottaa kunnon humala, vaikka siinä oli omat riskinsä perhepiirissä.

Iso mieskin on arka, kun sattuu olemaan pieni ja äkäinen akka, niin kuin Kallella tämä Kaisa oli. Niinpä Kalle ei uskaltanut itse käydä omalla kylällä viinakaupassa. Hänellä oli yksi kaveri joka joskus, harvoin kylläkin haki Kallelle lastin monopoolista. Ei Kallessa pullo, tai kaksi merkannut mitään. Iso mies tarvitsi kunnon eväät. Kerta pompsi oli yleensä neljä kolmen vartin vodka pulloa. Niillä sai jo vähän päätä sekaisin ja päälle vielä jonkinsorttisen rapulankin. Eipähän heti tehnyt mieli lisää viinaa. Tämä Kallen kaveri oli Ville, pieni ja ketterä mies. Ehkä reilu puolitoistametrinen, kuiva miehen pätkä. Ville oli kuin ilmetty valkoihoinen kenialainen, pitkän matkan juoksija, hän oli meinaan yhtä vähäläskinen mies.

Niinpä Kallelle pääsi viinanhimo yllättämään, niin hän laittoi Villen asialle Alkoon. Ei Kallen himo hellittänyt ihan heti. Ei tullut Ville viinojen kanssa illalla, ei tullut seuraavana päivänäkään. Kalle rauhallisena miehenä malttoi odottaa. Parempi hyvä päivä edessä kuin takana hän tuumaili sohvalla maatessaan. Työttömänä kun jouti lepäämään, vaikka Kaisa ei tästä ajankulusta oikein tykännyt. Kului viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia, eikä viinoja kuulunut. Alkoi jo Kallenkin mielessä käydä, että ilkesikö kaveri, tämä Ville tehdä hänelle oharin. Kallelle tuli pitkä raitis kausi, josta Kaisa oli ylen onnellinen. Ei Kaisa tiennyt, että Kallella oli viinat tulossa. Eipä sitä olisi arvannut moni muukaan, kun tilauksesta oli kuulunut jo kohta kymmenen vuotta. Jotenkin taisi Kallellekin tulla kalenterissa päivät täyteen ja iski uudelleen viinanhimo tai oliko se halu miestä väkevämpään. Muutaman päivän Kalle tuumaili asiaa päässään, ei rauhallinen ja muutenkin laiskan oloinen mies tee hätiköityjä päätöksiä. Asiaa pari viikkoa aprikoituaan Kalle päätti lähteä viinan ostolle itse. Kyllä varma on aina varmaa. Ainahan siinä riskinsä oli, että kylältä Kaisa kuulisi kaupassa käynnin, mutta pääsisi akka muutenkin tietoon asiasta, kun viinat oli nautittu. Niinpä Kalle pisti parhaat vaatteet päälle kun valmistautui tärkeälle ostosmatkalleen. Kaisa uteli, että minnekä mies on lähdössä, mutta vastaus oli jonkinlainen yksitavuinen murahdus, josta ei ottanut akkakaan monen kymmenen vuoden kokemuksellakaan selvää.

Kalle käveli ensimmäistä kertaa Alkon ovelle. Mies oli jo viisikymmentä täyttänyt, ettei hän nyt kova juoppo ollutkaan. Viimeisestä viinaryypystäkin oli jo kulunut yli kymmenen vuotta. Tuo viimeinen viinatoimitus kun oli pahasti kesken tekoinen. Kalle aukaisi monopoolin oven. Annas olla vastaan tuli hänen kaverinsa Ville. Kaverilla oli kädessään täysinäinen  alkon kassi, josta kuului iloista pullojen kilinää. Kallen kasvot kirkastuivat herttaiseen hymyyn. ”Tulit myöhässä, mutta tulit kuitenkin”. Tuumasi Kalle ja otti Villen kädestä myöhästyneen tavara toimituksen.    

OVI

Mittee merkitystä ovella oikeestaan on?  Halutaanko myö immeeset eristäätyä ovviin taakse? Sen kun vetäsöö kiinni ja vielä kiäntää avvaemesta abloy lukon kiinni, niin suapi immeenen möllöttee itekseen. Vettää vielä verhot ikkunoihin etteen, niin suap olla raahassa muilta, aenakkiin meellä. Lähin asuttu nuapur kun on kohta kahen kilometrin piässä. Siellä kun ruppee pimmeessä mualimassa yksinnää pelottammaan, niin kahtoo televisiosta jottae kaahuelokuvia, tae sitten uutisia. Kumpiko sitten enempi pelottaa. Uutisista kun Libyan johtaja Muammar Gaddafi pullahtaa kuvaruutuun, niin on ihme jos ee paenajaesija yksin eläjä niä. On meenoo sen verran karseen näkönen mies. Tiijä oonko oekee mies toesta morkkoomaan, mutta on se kyllä vähän silleen äkkiottosen tuntunen olio, että meekäläenennii pelekees, jos tuommonen oes meellä vaaleissa ehokkaanan. Parempi on kun kääpi varmistamassa uutisten jäläkeen, että uluko-ovi on varmasti lukossa.

On monenlaesia ovia. Oven tuakse voepi komeroon panna liikoja tavaroeta piiloon jaloesta pyörimästä. Vuatekuappiin pannaan erlaesia vuatteeta henkarriin. Ylleesä alusvuatteita ei laeteta henkarriihin, vuan ne laitetaan hylylle, taekka koreihin. Liinavuatteella oel ennen ertyiset liinavuatekuapit. Sinne sijoitettiin ylleesä talon parraat kangaskaistaleet, joehin myös kuuluvat usseen emännän tuomat kapiot.

Uluko-ovi on hyvä olemassa. Sen oon huomanna viimesten viikkoen aekana. Aena kun uluko-oven aukassoo, niin meenottelloo tuolta ulukoilmasta tulla sisälle viileempätä iliman henkäsyjä. Raetistuu siinä tupa kyllä kerralla ee siinä mittää. Mielellään niitä ovia silti pakkasella piäsiäntösesti koettaa kiinni pittee. Vähempi tarttoo sitten uunissa puita polttoo, kun ee harakoelle lämmitä. Ovi on kuitennii oltava, että piäsöö välleen ulukonakkii pistäätymmään, jos jottaen asian tynkee sattuu sinne iliminemmään. On siinä uluko-oven sisäpuolella vielä väelovikii, se on kaet semmonen lämpölukko se tuulkuappi. Meelläkään ejjoo ennee tampuuria, niinkun tuolla vanahalla puolella oell. Siinä tampuurin nurkassa oel likasankon paekka, johon penskana yön aekaan käätiin kusella. Ee sinne ulukohuussiin uskaltana lähtee sinne navetan taakse, siellä navetan nurkalla oel se huussi. Siellä kun oel niitä mörköjäkkii, vanahemmat sisaret meetä pienempiä valisti. Oel siinä huussissa ovi, ee sen tuatta, mutta oeshan se mörkö suattanna tulla sieltä reejästä, pyllistele sitten sinne, vae oesitko ite uskaltana aenakkaa pentuna.

Saanassa on ovi kanssa. Nyt meellä on oekeen lasioev, että jos ee kerkii emännän kanssa yhtä aekoo löölyyn, niin suap oven takkoo kurkkia naesen hehkeetä muotoja höyrysen lasin läpi. En muuten ostas ennee lasiovvee, ee se muuten oo hyvä, kun tuon tirkistelyn takia vaen. On se muuten tuo saana hommakkii muuttunu. Ennen se oel melekeen aena vasta, jolla itelle sae olla vihanen ja pieksee ihteesä sen kun sieti. Koolista sitten mäntysuovan voemalla pestin niin nuamat, kun häveliäämättii paekat. Se muuten passas tuo mäntysuopa tukannnii pessuun. Ee ollu sampoeta kumpaankaa piähän. Eekä ollu suihkuja niin kun nykyään. Kyllä myö eletään herroes meelläkkii, vaekka kööhiä ollaan olovinnaan.

Makkuuhuoneessakkiin on ovet, jos ne siellä oven takana jottae salloo tekköö, tiijä tuota sitten tekköövätkö ja jos tekköövät, niin mitä tekköövät. Onhan se vessassakkii ovi, no sen nyt tietää mitä siellä sen oven takana tekköö, jos ee satu maha olemaan kovana. Sillon ee oekeen sitte tiijä mitä tekis. Pannuhuoneessakkii on meellä ovi, oekeen on raatoo, kun se on palo-ovi, laki miäröö sen. On meellä vielä monta muutae ovvee. Niitä on ihan hirveesti, kun keettijjöö männöö, niin kymmeniä ovia vierekkäen. On kylymiössä ja pakkasessa.

Ulukona on lissee. On navetassa, vaekka ee siellä elukoeta oo ennee ollu parriin kymmeneen vuoteen. Antaa silti niihin ovviin olla, kun rumahan se rakennus on jos ovet purkaa poes, jos rakennus sittä iliman ovia oes. Mänis vähäsen aation näköseks. Siellä oel aekanaan navetassa lantaluukut, mutta kun elukoeta lissääty ja navettakkii kasvo, niin tehtiin lantaovet, josta sae viskellä paskat lantallaan. Siitä kun pikkusesta korkeella olovasta luukusta viskell paskoja ulos, niin kuset tahto räeskyä pitkin nuamoja. Siinä kun vähän karjakeettijössä vähän huuhtas ihteesä ja lähti tyttö mehtuulle, niin melekosen varmaan arvasivat tyttöimmeesetkii iliman turhia uteluita mistee mies oel kotosin. Aetoessakkii on ovet ja vanahalla puolella ovat kanssa paekallaan. Siihen vanahaan asunrakennuksen toeseen piähän teen emännän aatolle joskus aatotallin, niin siihen laeton kanssa vielä ovet. Tuohon kartanon nurkalle tehhään hupimajjoo siihen tulloo kanssa paerovet lasilliset. Paerovet kun isolla isännällä pittää olla levvee kulureetti, että soppii siitä kulukemmaan. Vaekka ee ennee niin iso isäntä ennee ookkaa, kun mitä ennen oel. Että oekeestaan ee myö mittää kööhiä olla aenakkaan ovviin puolesta. Paljo meellä on, aenakkiin ovia, jos niistä kyse tulloo.